Kolme viikkoa hurahtanut nopeasti

Tuntuu uskomattomalta, että olen ollut täällä jo kolme viikkoa. Ihan kuin eilen vasta olisi kone laskeutunut Luqaan.

Voisin ristiä tämän Maltan pettymyksien maaksi. Kun vaikkapa työpäivä on sujunut mukavasti, meneekin sitten kotimatkaan kolme tuntia bussiongelmien takia. Täytyy ottaa ilo irti niistä mukavista hetkistä.

Töissäkin on sujunut vaihtelevasti. Toisena päivänä minua on kohdeltu huonommin, kuin omistajan koiraa. Sillekin nimittäin tarjoiltiin pullaa, mutta ei vahingossakaan minulle. Sitten taas toisena päivänä omistaja tarjoaa "kesämökkiään" Gozon saarella käyttööni. Ehkä se on näitä kulttuurieroja, joita en vieläkään ymmärrä.

Töissä olen edelleen pääasiassa maalannut keramiikkaa. Se on kyllä ihan mieluisaa puuhaa ja mielestäni olen kehittynytkin jo taidoissani. Asiakkaat ovat kehuneet ja omistajan poikakin kehaisin sammakoitani. Toisaalta taas toinen ohjaajani on antanut negatiivista palautetta, mutta hän on enemmänkin toimistotyöntekijä.

Perjantaina pääsin mukaan ohjaamaan lapsiryhmän savityötuntia. 57 viisivuotiasta lasta saavat aikaan melkomoisen metelin. Jouduimme kiireellä vaihtamaan tapahtuman paikkaa omasta opetustilastamme läheiseen urheilukeskukseen. Käsityöläiskylässä on edelleen massiiviset tietyöt meneillään, eikä sinne koneiden sekaan voi päästää lapsia juoksentelemaan. Täytyy sanoa, että olipa hektistä puuhaa tuo lasten kanssa touhuaminen. Mutta niin oli omistajarouva Joankin aivan puhki tapahtuman jälkeen.

Olen jo tottunut vähän enemmän kulkemaan julkisilla, joten olen liikuskellut vapaa-aikanani enemmän. Torstaina kävin Gozon saarella oopperassa katsomassa La Traviataa. En ole mikään oopperamusiikin ystävä, mutta livenä se oli kyllä upea kokemus. Ja rakastuin Gozoon. Se on pienempi, puhtaampi versio pääsaaresta. Liikennettä on vähemmän ja talotkin sen myötä puhtaampia. Ja se raikas meri-ilma, aah. Keuhkoni ja silmäni nauttivat hetkellisestä puhtaudesta. Kun säätilakin suosi retkeäni, oli se kyllä tähän astisen oleskeluni huippuhetki. Kotimatkakin lauttasatamasta sujui juohevasti nyt jo tutun taksineidin Nadinen kyydillä.

Lauantaina olin aamupäivän töissä. Meillä oli synttärikutsut ja ohjaajani Vanessa pyysi minut myymälää vahtimaan, jotta hän voisi ohjata synttärivieraiden savitöitä rauhassa. Olikin ihan kiva tehdä maalaushommia myymälässä ja samalla jutella asiakkaiden kanssa. Mitäänhän en osaa myydä, mutta tarvittaessa hain Vanessan tai jonkun muun avuksi. Lauantaina löysin firman sosiaalisen tilankin. Siellä oli jopa mikroaaltouuni. Minulle ei siis vielä kolmen viikon työskentelyn jälkeen ole esitelty paikkoja. Enkä kyllä tiedä onko minulla lupaa käyttää tätä sosiaalista tilaa.

Viikon kruunasi lauantain retkeni St Paul's Bayhin, jossa vietän viimeisen Maltan viikkoni lomaillen läheisteni kanssa. Kävin paikan päällä tarkistamassa varaamani hotellin ja fiilistelemässä upeilla merimaisemilla. Maltan tuskin odottaa turistina oleilua tämän arkisemman työssä puurtamisen lisäksi.

Sunnuntai menikin sitten lepäillessä ja arkisia puhteita touhutessa. Hiukset tuli värjättyä ja Lidlistä ostamistani farkuista tuli pienellä vaivalla shortsit. Niitä lämpimiä vaatteita, joita minua ohjattiin ottamaan mukaani, en ole vielä kertaakaan käyttänyt. Aamuisin on hyvä olla huppari päällä, koska tuuli viilentää säätilaa jonkin verran. Mutta kotiin tullessa on jo pitkähihainenkin liikaa. Katsotaan sitten marraskuun aikana, josko silloin tarvitaan lämpimämpää pukeutumista.

Työhommia.
Ensimmäinen lasitettu työni tuli uunista ulos perjantaina, eli tuo kukkalautanen.

Lapsiryhmiä ohjaamassa ja itsekin savitöitä opettelemassa.

Oopperaretki Gozon saarelle.

Viimeisen Maltan viikon maisemia fiilistelemässä.

Toinen viikko lopuillaan

En ole jaksanut kirjoittaa blogia moneen päivään. Olen nimittäin ollut kipeänä jo viikon ajan. Täällä pidetään busseissa ilmastointi täysillä ja jos joutuu seisomaan suoraan ilmastointilaitteen alle., niin on on suuri riski vilustua. Eli puolikuntoisena olen tämän viikon käynyt töissä. Itse työpäivät ovat menneet ihan hyvin, mutta tunnin bussissa seisominen kotimatkalla onkin sitten vienyt kaikki voimat.

Viime viikonloppuna olin ajatellut osallistua Birqu candlelight festivaaliin, mutta se peruutettiin, koska täällä riehui myrsky. Myrsky pudotti mm. yhden betonisen parvekkeen kadulle ja teille muodostui tulvia, jotka kuljettivat autoja ojaan.

Niinpä sitten muutinkin suunnitelmia ja päätin lauantaina käydä pääkaupungissa Vallettassa taidemuseossa ja leffassa. Eikä mennyt sekään ihan putkeen. Museo on nimittäin ollut jo yli vuoden suljettuna remontin vuoksi. Tilanne selvisi vasta paikan päällä, kun huputetun rakennuksen ovessa luki: sorry, we are closed. Matkailuinfosta kertoivat, että saatan jopa ehtiä uudistetun museon avajaisiin täällä oleskeluni aikana.

Leffa alkoi vasta klo 18.30 eli minulla oli runsaasti (ihan liikaa) aikaa kierrellä turistikojuja. Niinpä päätin käydä arkeologisessa museossa. Se oli aika pieni, mutta löysin sieltä mielenkiintoisen Maltan Venus-patsaan, josta tein oman versioni keskiviikon lasten savityöpajassa.

Leffateatteri sijaitsee uudessa kauppakeskuksessa Vallettan keskustassa. Vähitellen ja viime tipassa sali täyttyi katsojista. Kesken leffan valkokangas pimeni ja kaikki paikalliset asukkaat ryntäsivtä ulos salista. Minä olin ihan, että mitähäh tapahtuu?? Kunnes tajusin, että ei hitto, täällä pidetään väliaika kesken leffan. On vissiin niin levoton kansa, etteivät jaksa paria tuntia istua paikallaan.

Töissä olen tälläkin viikolla pääasiassa maalaillut keramiikkaesineitä. Ihmeellisiä päitä piti maalata kirkkailla väreillä ja loppuviikosta pääsin lempiaiheeseeni (no ei todellakaan) eli joulukoristeiden maalaamiseen. Töissä olen taaskin puuhastellut yksin. Yksi työkaveri käy pari kertaa päivässä vähän juttelemassa, muuten en juurikaan ole kontaktissa, kuin silloin, kun käyn pyytämässä lisää töitä.

Aika yksinäistä täällä on ollut ja kun lisäksi olen ollut kipeänä, koti-ikävä on ollut melkoinen. Majapaikan muut asukkaat ovat tosi nuoria ja osaavat todella huonosti englantia. Päivällinen tarjoillaan klo 18 ja silloin näen hetken näitä muita asukkaita. Emäntämme Jackie kyllä juttelee aika paljonkin, mutta ei täkäläisten lupauksiin esim. oikein voi luottaa kuten meillä Suomessa yleensä voi. Minuakin on luvattu viedä leffaan, baariin, ajelulle ja vaikka mihin, mutta eipä ole yksikään asia toteutunut. Näyttäisi olevan melko sisäänlämpiävä ja lämpimikseen höpöttelevä kulttuuri.

Nyt on perjantai ja parantelen vilustumista täällä kellarihuoneessani. Huomenna saan uuden huoneen, kun tsekkiläistytöt lähtevät kotiin.. tai näin ainakin Jackie lupaili. Uudessa huoneessani on oma uloskäynti sisäpihalle. Voin sitten kuulemma vaikka istuskella ja lueskella pihalla. Tosin pihan muurin takana kulkee vilkasliikenteinen tie, joten ehkä käytän sitten vaikka korvatulppia pihalla rentoutuessani.

Vähän on negatiiviset fiilikset nyt tällä viikolla ollut. Johtuu varmaan osittain tästä kipeänä olosta. Jospa ensi viikolla olisi jo parempi olo ja sitä myöten parempi fiiliskin.

Vallettan kapeita katuja

Työpaikan etupiha. Rakennustyöt jatkuvat.

Työpaikan takapiha. Joka aamu eri reitti ovelle

Työhommia:
mosaiikkipalojen puhdistusta

Työhommia:
eläinfiguurien siistimistä

Työhommia:
savipäiden maalausta

Työhommia:
joulukoristeiden
maalausta

Maltan Venus,
museossa

Maltan Venus,
made by Minja

Päivä 4. (10.10.)

Keskiviikko

Tänään oli toinen työpäiväni. Löysin bussipysäkin aika hyvin täällä "kotikylässäni" eli San Gwanissa (lausutaan San Zuan). Alan vähitellen oppia paikallista lausumista, huom. paino sanalla vähitellen 😁

Osasin jäädä pois bussista oikealla pysäkillä ja aika näppärästi selviydyinkin ekan kerran yksin työmatkan. Hyvä minä 👍

Työvuoroni alkoi klo 12. Olin itse pyytänyt päästä mukaan, kun iltapäivän lapsiryhmä tuli savea muovailemaan. Täällä lapsetkin osaavat todella hyvin englantia. Aika moni heistä käykin englanninkielistä koulua. Juttelin aika paljon erään 11-vuotiaan tytön kanssa. Hän kertoi käyneensä jo kaksi vuotta keramiikkaryhmässä.

Minäkin sain osallistua muovailuun. Tein paikallisia kaktuskasveja. Ainakin opettaja tunnisti ne niiksi 😁

Työvuoroni aluksi maalasin taas perhosia. Saa nähdä kuinka kauan sitä hommaa saan tehdä.

Tänään tapasin myös paikan omistajan Joan Haberin. Hän lupasi kierrättää minua yrityksen tiloissa, mutta ainakaan tänään se ei toteutunut.

Tänään olikin vähän parempi fiilis työpaikalla. Työntekijät kävivät välillä juttelemassa kanssani. Yksi heistä kertoi olleensa 8 vuotta talossa. Hän maalaa käsin erilaisia tuotteita. Tänään hän esimerkiksi maalasi suureen vatiin päärynöitä.

Kotiin lähtiessäni jouduin kysymään ulospääsyä firman omistajien pojalta (pääovi oli jo lukittu). Hän opasti minut ulos ja antoi myös kyydin bussipysäkille. Huikkasi vielä lähtiessään: "See you tomorrow".  Ehkä tämä tästä kivaksi muutuukin 😊👍

Kotimatka oli melko raskas, bussi oli ihan täynnä ja jouduin seisomaan koko matkan. Tällä kertaa se sentään otti kyytiin. Kotimatkalla kävin vielä lähi-Lidlissä ostamassa vettä (täällä ei voi juoda hanavettä) ja huomiselle eväät.

Olen nyt ollut täällä Maltalla vasta 4 päivää. Nyt jo olen kuitenkin havainnut monta asiaa, jotka meillä kotoSuomessa on paremmin. Se on ehkä järkyttävintä, että täällä majapaikassani pitää laittaa käytetyt vessapaperit pöntön sijaan roskikseen, muuten pönttö tukkeutuu. Roskis kyllä tyhjennetään tiuhaan, mutta silti, hyi, yök. 😱

Toinen järkyttävä asia on paikallinen liikenne. Meno on sellaista, että välillä meinaa tulla kauhukakka housuun 😮 Esimerkiksi, kun odotan bussia työpaikalta kotiin, joudun seisomaan tiellä. Autot ajavat ohi n. 100km/h. Työpaikallani eli käsityöläiskylässä tehdään mittavia tietöitä, joten joudun väistelemään myös suuria työkoneita ja kuorma-autoja.

Lisää perhosia.

Löysin vihdoinkin täältä Pepsi maxia 😋 Tämä näyttäisi olevan sellainen Cokis-maa.

Kaktustaidettani 😁

Tässä odottelen bussia, kun pääsen töistä. Kuten näet, joudun seisomaan joko ojassa tai tiellä 😕

Päivä 2 ja 3. (8. ja 9.10.)

Maanantai

Eilen olin niin väsynyt, etten jaksanut kirjoittaa mitään. Tänään olen vielä väsyneempi, mutta onhan tänne kirjoitettava, koska tänään oli ensimmäinen työpäiväni.

Eilen eli maanantaina kävin  Future focusin toimistolla. Vuokraemäntäni Jackie vei minut sinne. Samalla hän näytti bussipysäkit ja bussiaseman, jonne kaikki bussit ajavat eli pääkaupunkiin Vallettaan. Future focusin toimisto on pienen kävelymatkan päässä Vallettasta.

Toimistolla allekirjoitin papereita ja sain omiin papereihini allekirjoituksen. Sovimme samalla, että tulisin tiistaina toimistolle klo 12. Sieltä minut vietäisiin työpaikalleni Alka Ceramics-yritykseen Maltan käsityöläiskylään.

Tämän jälkeen minulla olikin loppupäivä vapaata. Kävelin Vallettaan ja lähdin turistikierrokselle hop on, hop off-bussilla. Luulin, että kierros kestäisi tunnin verran, mutta reissuun menikin neljä tuntia. Puolivälissä matkaa alkoi sataa kaatamalla ja pääsin tutustumaan maltalaiseen katutulvaan.

Tiistai

Tänään oli ensimmäinen työpäiväni. Future Focusin toimistolta minut vietiin Maltan käsityöläiskylään. Kylässä tehdään suuria tietöitä, jonka takia meillä oli vaikeuksia päästä perille keramiikkapajalle. Minun piti tavata yksi yrityksen omistajista, mutta hän ei ollut paikalla. Niinpä minut jätettiin erään työntekijän huostaan. Minulle jäi vaikutelma, ettei hän ollut tietoinen minusta ja harjottelustani ollenkaan.

Ensimmäiseksi työtehtäväkseni sain maalata keraamisia perhosia. Sain itse valita värit ja käyttää mielikuvitustani maalaamiseen. Värit olivat kaikki pastellin sävyisiä, enkä niin kauheasti välitä hempeistä väreistä. Värit olivat myös kauheassa kunnossa, kuivuneita ja osa jopa homeessa. Minua pyydettiin tekemään neljän eri kokoisen perhosen sarjoja. Kukin siis samalla tyylillä koristeltuna. Sain valmiiksi kaksi sarjaa ja yksi jäi kesken. Jatkan siitä huomenna.

Minulle ei esitelty yritystä millään tavalla, eikä näytetty sosiaalisia tilojakaan. Tauoista ei ollut mitään puhetta.

Iltapäivällä työntekijät  etsivät minulle tiedon millä bussilla pääsisin suoraan majapaikkaani eli San Gwanniin. He myös kertoivat mistä bussi lähtisi. Löysin pysäkille ja varmistin eräältä pariskunnalta olenko oikealla puolella tietä odottamassa bussia. Bussi saapuikin ajallaan, mutta ajoi vain pysäkin ohi ottamatta ketään kyytiin. Jouduin odottamaan seuraavaa bussia tunnin. Tässä vaiheessa olin niin väsynyt ja nälkäinen, että meinasin purskahtaa itkuun. Vihdoin seuraava bussi tulikin ja onneksi pääsin sen kyytiin. Matka San Gwanniin kesti noin tunnin verran. Osasin jäädä oikealla pysäkillä pois. Kysyin eräältä mieheltä vielä mihin suuntaan minun pitäisi pysäkiltä lähteä, jotta löytäisin majapaikkaani.

Majapaikassani minulle lämmitettiin ruokaa ja oloni alkoi vähitellen parantua. Kun saan tämän kirjoitettua, käyn suihkussa ja käyn nukkumaan. Huomenna aloitan työt vasta klo 12.

Eka työpäivä ei ollut kovin kiva, enkä tuntenut oloani yhtään tervetulleeksi. Toivottavasti huomenna olisi mukavampi päivä.

Työpaikan bussipysäkki.

Onnellinen turistibusseilija. 10 min tämän jälkeen alkoi sataa kaatamalla.

Sieltä se sade sitten tuli.

Vanhempaa rakennustyyliä. Nämä talot näyttävät kuin olisivat sodassa pommitettuja. Ihmiset kuitenkin asuvat näissä.

Uudempia taloja. Tykkään kyllä enemmän noista vanhoista.

Maltalaista ympäristönsuojelua. Ihme ettei täällä vilise rottia.

Ekan työpäivän tuotoksia. Näihin tulee vielä lasite päälle eli ovat sitten kiiltäviä.

Päivä 1. (7.10.)

Ensimmäinen päivä Maltalla

Ei ihan mennyt niinkuin Strömsössä tämä Maltalle tulo. Lento meni hyvin. Kone oli täynnä eläkeläisiä lomalaisia. Mutta siihen se hyvin meneminen loppuikin.

Minulle oli kerrottu, että koulutuskeskus Future Focus lähettää kuskin hakemaan minut lentokentältä ja viemään minut majapaikkaani, jonka osoitetta en siis tiennyt etukäteen. Paljon siellä olikin näitä taksikuskeja nimikylttiensä kanssa, mutta yhdessäkään ei näkynyt minun nimeäni. Onneksi en ole taipuvainen panikoitumaan. Aikani kentän tuloaulassa pyörittyäni, eräs ystävällinen nainen tarjosi minulle apua. Hän soitti Future Focusin palvelunumeroon, josta vihdoin tavoitimme yhteyshenkilöni. (Tulipa muuten heti kerrattua oman nimen tavaaminen englanniksi.)

Yhteyshenkilöni viesti minulle, että minua tullaan kohta hakemaan. Niinpä odottelin vielä jonkin aikaa kunnes paikalle saapui ihana rouva Jacqueline (Jackie). Poskisuudelmat vaihdettuamme hyppäsimme Jackien autoon hänen tyttärensä Hannahin ja koiransa Toffeen seuraan.

Jackie puikkelehti reippaasti kohti kotiaan minun mielestäni hurjassa maltalaisessa liikenteessä. Vasemmanpuoleinen liikenne lisäsi sekasorron tunnelmaa. Liikenne oli kuitenkin kuulemma rauhallista, koska on sunnuntai.

Minut majoitettiin hätäratkaisuna Jackien kotiin muiden opiskelijoiden joukkoon. Jackie "houstaa" ihmisiä kotinsa kellarikerroksen huoneissa. Minä jaan alkuviikon huoneen kahden nuoren itävaltalaisen tytön kanssa. Kun he lähtevät keskiviikkoaamuna kotiin, minun pitäisi saada huone omaan käyttööni kokonaan.

Nyt makoilen sängylläni kirjoittelemassa ja kuuntelen lähes jokailtaista ilotulitusta sekä yläkerrasta kuuluvaa telkkarin ääntä. 

Jackie tarjoaa erillistä maksua vastaan aamiaisen ja illallisen. Voi pojat, millaista ruokaa täällä syödäänkään. Illalliseksi sain nauttia sienikeittoa ja perinteisiä maltalaisia pasteijoita, jotka suorastaan valuivat rasvaa. Aamiaiseksi tarjolla on kuulemma paahtoleipää erilaisilla hilloilla tai vaihtoehtoisesti muroja. Jos jatkan Jackien patojen ääressä nämä 7 viikkoa, saan kyllä vatsahaavan ja ainakin 20 kiloa painoa lisää.

Huomenna Jackie hakee minut kesken työpäivänsä (hän on poliisi) ja vie minut Future Focusin toimistolle. Katsotaan minkälaisen työpaikan he minulle loihtivat. Epäilen nimittäin, että he ovat unohtaneet senkin asian hoitaa.

Oli tämä melkoinen aloitus työssäoppimisjaksolleni, huh.

Lähtö Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 05.50

Ensimmäinen näkymä Maltasta

Huoneeni Jackien kellarissa

Maltan kotikatuni

Vähän erilainen tuotevalikoima paikallisessa Lidlissä

Kolme päivää lähtöön

Kolme päivää lähtöön ja pakkaaminen on vasta tällä mallilla 😁 Pesukone pyörittää juuri mukaan lähteviä vaatteita, joten eiköhän tämä(kin) hyvin mene 👍

Vieläkään en tiedä mihin menen Maltalla töihin tai missä asun. Se selvinnee, kun pääsen paikanpäälle. Sen verran tiedän, että sunnuntaina kentällä minua pitäisi olla kuski vastassa. Hän kuulemma vie minut asunnolleni. Maanantaina sitten pitäisi itsenäisesti selviytyä välitysfirman toimistolle.

Aika vähän jännittää, vaikka luulin, että oon ihan paniikissa. Itse jos järjestäisin matkan, haluaisin, että kaikki jutut on selvillä hyvissä ajoin. Mutta nyt, kun en itse asialle mitään voi, mennään tällä mallilla 😁

Maltalla on tällä viikolla heilunut Italian ja Afrikan rannikoilla riehuneen hirmumyrskyn häntä. Kovasti siellä on salamoinut ja vettä satanut niin, että kaduilla tulvii. Joten enää en harkitse otanko lempisaappaani mukaan vai en 😂

Tänään kävin ennakkoon sovitussa reiki-hoidossa ihanan Eijan käsissä ❤️ Varasin ajan tähän vähän ennen lähtöä, jotta se helpottaisi matkajännitystäni. Ja kyllähän siellä hoidossa taas päässä ja vartalossa myrskysi. Mitenköhän selviän kaksi kuukautta ilman Eijaa? Suolahuoneen jo löysin Maltalta. Siellä aion yrittää käydä kerran viikossa.

Nyt jatkan pakkaamista ja laskujen makselemista. Ettei sitten joulukuussa vouti odottele kotiportilla 😁