Voisin ristiä tämän Maltan pettymyksien maaksi. Kun vaikkapa työpäivä on sujunut mukavasti, meneekin sitten kotimatkaan kolme tuntia bussiongelmien takia. Täytyy ottaa ilo irti niistä mukavista hetkistä.
Töissäkin on sujunut vaihtelevasti. Toisena päivänä minua on kohdeltu huonommin, kuin omistajan koiraa. Sillekin nimittäin tarjoiltiin pullaa, mutta ei vahingossakaan minulle. Sitten taas toisena päivänä omistaja tarjoaa "kesämökkiään" Gozon saarella käyttööni. Ehkä se on näitä kulttuurieroja, joita en vieläkään ymmärrä.
Töissä olen edelleen pääasiassa maalannut keramiikkaa. Se on kyllä ihan mieluisaa puuhaa ja mielestäni olen kehittynytkin jo taidoissani. Asiakkaat ovat kehuneet ja omistajan poikakin kehaisin sammakoitani. Toisaalta taas toinen ohjaajani on antanut negatiivista palautetta, mutta hän on enemmänkin toimistotyöntekijä.
Perjantaina pääsin mukaan ohjaamaan lapsiryhmän savityötuntia. 57 viisivuotiasta lasta saavat aikaan melkomoisen metelin. Jouduimme kiireellä vaihtamaan tapahtuman paikkaa omasta opetustilastamme läheiseen urheilukeskukseen. Käsityöläiskylässä on edelleen massiiviset tietyöt meneillään, eikä sinne koneiden sekaan voi päästää lapsia juoksentelemaan. Täytyy sanoa, että olipa hektistä puuhaa tuo lasten kanssa touhuaminen. Mutta niin oli omistajarouva Joankin aivan puhki tapahtuman jälkeen.
Olen jo tottunut vähän enemmän kulkemaan julkisilla, joten olen liikuskellut vapaa-aikanani enemmän. Torstaina kävin Gozon saarella oopperassa katsomassa La Traviataa. En ole mikään oopperamusiikin ystävä, mutta livenä se oli kyllä upea kokemus. Ja rakastuin Gozoon. Se on pienempi, puhtaampi versio pääsaaresta. Liikennettä on vähemmän ja talotkin sen myötä puhtaampia. Ja se raikas meri-ilma, aah. Keuhkoni ja silmäni nauttivat hetkellisestä puhtaudesta. Kun säätilakin suosi retkeäni, oli se kyllä tähän astisen oleskeluni huippuhetki. Kotimatkakin lauttasatamasta sujui juohevasti nyt jo tutun taksineidin Nadinen kyydillä.
Lauantaina olin aamupäivän töissä. Meillä oli synttärikutsut ja ohjaajani Vanessa pyysi minut myymälää vahtimaan, jotta hän voisi ohjata synttärivieraiden savitöitä rauhassa. Olikin ihan kiva tehdä maalaushommia myymälässä ja samalla jutella asiakkaiden kanssa. Mitäänhän en osaa myydä, mutta tarvittaessa hain Vanessan tai jonkun muun avuksi. Lauantaina löysin firman sosiaalisen tilankin. Siellä oli jopa mikroaaltouuni. Minulle ei siis vielä kolmen viikon työskentelyn jälkeen ole esitelty paikkoja. Enkä kyllä tiedä onko minulla lupaa käyttää tätä sosiaalista tilaa.
Viikon kruunasi lauantain retkeni St Paul's Bayhin, jossa vietän viimeisen Maltan viikkoni lomaillen läheisteni kanssa. Kävin paikan päällä tarkistamassa varaamani hotellin ja fiilistelemässä upeilla merimaisemilla. Maltan tuskin odottaa turistina oleilua tämän arkisemman työssä puurtamisen lisäksi.
Sunnuntai menikin sitten lepäillessä ja arkisia puhteita touhutessa. Hiukset tuli värjättyä ja Lidlistä ostamistani farkuista tuli pienellä vaivalla shortsit. Niitä lämpimiä vaatteita, joita minua ohjattiin ottamaan mukaani, en ole vielä kertaakaan käyttänyt. Aamuisin on hyvä olla huppari päällä, koska tuuli viilentää säätilaa jonkin verran. Mutta kotiin tullessa on jo pitkähihainenkin liikaa. Katsotaan sitten marraskuun aikana, josko silloin tarvitaan lämpimämpää pukeutumista.
 |
| Työhommia. Ensimmäinen lasitettu työni tuli uunista ulos perjantaina, eli tuo kukkalautanen. |
 |
| Lapsiryhmiä ohjaamassa ja itsekin savitöitä opettelemassa. |
 |
| Oopperaretki Gozon saarelle. |
 |
| Viimeisen Maltan viikon maisemia fiilistelemässä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti