Minja Maltalla: Toinen viikko lopuillaan

En ole jaksanut kirjoittaa blogia moneen päivään. Olen nimittäin ollut kipeänä jo viikon ajan. Täällä pidetään busseissa ilmastointi täysillä ja jos joutuu seisomaan suoraan ilmastointilaitteen alle., niin on on suuri riski vilustua. Eli puolikuntoisena olen tämän viikon käynyt töissä. Itse työpäivät ovat menneet ihan hyvin, mutta tunnin bussissa seisominen kotimatkalla onkin sitten vienyt kaikki voimat.

Viime viikonloppuna olin ajatellut osallistua Birqu candlelight festivaaliin, mutta se peruutettiin, koska täällä riehui myrsky. Myrsky pudotti mm. yhden betonisen parvekkeen kadulle ja teille muodostui tulvia, jotka kuljettivat autoja ojaan.

Niinpä sitten muutinkin suunnitelmia ja päätin lauantaina käydä pääkaupungissa Vallettassa taidemuseossa ja leffassa. Eikä mennyt sekään ihan putkeen. Museo on nimittäin ollut jo yli vuoden suljettuna remontin vuoksi. Tilanne selvisi vasta paikan päällä, kun huputetun rakennuksen ovessa luki: sorry, we are closed. Matkailuinfosta kertoivat, että saatan jopa ehtiä uudistetun museon avajaisiin täällä oleskeluni aikana.

Leffa alkoi vasta klo 18.30 eli minulla oli runsaasti (ihan liikaa) aikaa kierrellä turistikojuja. Niinpä päätin käydä arkeologisessa museossa. Se oli aika pieni, mutta löysin sieltä mielenkiintoisen Maltan Venus-patsaan, josta tein oman versioni keskiviikon lasten savityöpajassa.

Leffateatteri sijaitsee uudessa kauppakeskuksessa Vallettan keskustassa. Vähitellen ja viime tipassa sali täyttyi katsojista. Kesken leffan valkokangas pimeni ja kaikki paikalliset asukkaat ryntäsivtä ulos salista. Minä olin ihan, että mitähäh tapahtuu?? Kunnes tajusin, että ei hitto, täällä pidetään väliaika kesken leffan. On vissiin niin levoton kansa, etteivät jaksa paria tuntia istua paikallaan.

Töissä olen tälläkin viikolla pääasiassa maalaillut keramiikkaesineitä. Ihmeellisiä päitä piti maalata kirkkailla väreillä ja loppuviikosta pääsin lempiaiheeseeni (no ei todellakaan) eli joulukoristeiden maalaamiseen. Töissä olen taaskin puuhastellut yksin. Yksi työkaveri käy pari kertaa päivässä vähän juttelemassa, muuten en juurikaan ole kontaktissa, kuin silloin, kun käyn pyytämässä lisää töitä.

Aika yksinäistä täällä on ollut ja kun lisäksi olen ollut kipeänä, koti-ikävä on ollut melkoinen. Majapaikan muut asukkaat ovat tosi nuoria ja osaavat todella huonosti englantia. Päivällinen tarjoillaan klo 18 ja silloin näen hetken näitä muita asukkaita. Emäntämme Jackie kyllä juttelee aika paljonkin, mutta ei täkäläisten lupauksiin esim. oikein voi luottaa kuten meillä Suomessa yleensä voi. Minuakin on luvattu viedä leffaan, baariin, ajelulle ja vaikka mihin, mutta eipä ole yksikään asia toteutunut. Näyttäisi olevan melko sisäänlämpiävä ja lämpimikseen höpöttelevä kulttuuri.

Nyt on perjantai ja parantelen vilustumista täällä kellarihuoneessani. Huomenna saan uuden huoneen, kun tsekkiläistytöt lähtevät kotiin.. tai näin ainakin Jackie lupaili. Uudessa huoneessani on oma uloskäynti sisäpihalle. Voin sitten kuulemma vaikka istuskella ja lueskella pihalla. Tosin pihan muurin takana kulkee vilkasliikenteinen tie, joten ehkä käytän sitten vaikka korvatulppia pihalla rentoutuessani.

Vähän on negatiiviset fiilikset nyt tällä viikolla ollut. Johtuu varmaan osittain tästä kipeänä olosta. Jospa ensi viikolla olisi jo parempi olo ja sitä myöten parempi fiiliskin.