perjantai 2. marraskuuta 2018

Mietteitä työturvallisuudesta ja rasismista

Neljäs viikko alkaa olla lopuillaan. Mietin tänään, että olenko niin hidas tottumaan ja oppimaan, että vasta nyt olen alkanut liikkua täällä Maltalla reippaammin. Onneksi on vielä neljä viikkoa jäljellä.

Työpaikan ympärillä eli käsityöläiskylässä rakennetaan edelleen hurjasti. Katujen rakentajat pyörivät nyt meidän rakennuksemme ympärillä. Joka aamu täytyy etsiä uusi kävelyreitti bussilta työpaikalle rakennustöiden takia. Mietinkin, että jos itse valitsisin opiskelijalle työharjoittelupaikkaa varmistaisin, että opiskelija on turvallisessa ympäristössä. Varmistaisin myös, että yritys jossa opiskelija työskentelee noudattaa työsuojelulakia.

Näinhän ei minun työpaikallani todellakaan tehdä. Olen jo vaarantanut terveyteni puhdistamalla keramiikkaa kuivana. Hengitin siis pölyä, joka on todella vaarallista. Itse en tiennyt tätä riskiä ja näin minua työpaikalla ohjeistettiin työ tekemään. Sisareni huomasi blogiin laittamistani kuvista, että olen näin toiminut ja lähetti minulle keramiikkatyöntekijöiden turvallisuusohjeet. Minulla olisi ehdottomasti pitänyt olla hengityssuojain, jos teen jotain pölyistä hommaa. Työpaikallani ei kukaan käytä mitään suojaimia ja he köhivätkin ja aivastelevat koko ajan. Työpaikallani myös tupakoidaan toisinaan tilassa, jossa työskentelen. Jos siis olet lähdössä ulkomaille työharjoitteluun, varmista jo ennen lähtöä työturvallisuusasiat ja noudata niitä, jottet riskeeraa terveyttäsi.

Täällä Maltalla eletään kuin 1970-luvun Suomessa. Autoillessa ei käytetä takapenkillä turvavöitä, vaikka täällä tapahtuu todella paljon kolareita. Liikenne on todella kaoottista. Motoristit käyttävät vain kypärää, muista varusteista ei ole tietoakaan. Nopeusrajoituksille lähinnä naureskellaan ja ajetaan humalassa.

Työturvallisuudesta ei täällä ole hajuakaan. Tällä viikolla olen kauhistellut näitä rakennusmiesten puuhia käsityöläiskylässä. Yksi työntekijä asetteli jatkojohtoa eri asentoihin yrittäessään porata betonia. Johto oli viallinen ja pora pätki koko ajan. Ei lienee ollut kovin kaukana miehen saada sähköisku johdosta.

Työpaikkani ovensuussa on tällä viikolla kaivettu pitkää ja kapeaa, noin 2.5 metriä syvää kuoppaa. Aamulla töihin mennessäni kurkkasin kuoppaan ja näin, että siellä seisoi useampi mies. He kaikki olivat tummaihoisia työntekijöitä. Niitä ihonväriltään erittäin tummia, eli olivat varmaan pakolaisia Afrikan puolelta. Kun pyörittelin kauhuissani päätäni, kuopan reunalla seisovat työmiehet (kaikki valkoihoisia) katsoivat kuopassa seisovia miehiä ja naureskelivat.

Täällä on tällä viikolla mediassa kohistu siitä, kun Maltan talentissa oli joku homovastainen julkkis puhunut loukkaavasti homoista. Samaan aikaan maassa toimitaan rasistisesti koko ajan ihan arkisissa asioissa. Bussikuskit saattavat jättää pysähtymättä pysäkille, jos näkevät pysäkillä tummaihoisia työmiehiä. Eräs poliitikko oli julkisesti sanonut, että Maltan pakolaisten asuttamat asuinalueet ovat kuin apinoiden planeetalle menisi. Ymmärrän, että täällä pakolaisongelma on vielä vaikeampi asia, kuin meillä Suomessa. On kuitenkin järkyttävää nähdä miten avointa ja hyväksyttyä rasismi täällä on.

Työturvallisuus järkyttää.

Tämän viikon työhommia.
Vähitellen alkaa töitäni jo tulla lasitusuunista ulos.

Vapaapäivän viettoa St Julianissa meren rannalla.

Kulkukissoja. Onneksi täällä on sentään lämmintä ja
ihmiset ruokkivat ja tekevät suojia näille pikkuraukoille.

Pieni rukoushuone ja All saints eli pyhäinpäivän kuvaelma Vallettassa.

1 kommentti:

  1. Työturvallisuusohjeet (tai siis ehkä enemmänkin se ettei niitä ole) ja niiden noudattaminen on asia joka vaihtelee maittain vaikka samaa Eu:ta olemmekin. Rakennusalalla asia on tullut useinkin esiin. Yleensä työturvallisuusohjeisiin tunnutaan suhtautuvan rennommin mitä etelämpään mennään, mutta on myös tullut eteen tapauksia jossa Suomen ohjeet eivät ole niin tiukkoja kuin siellä minne opiskelija on mennyt.

    VastaaPoista